Aateliset Tiittalan omistajiksi

Enwaldit muuttivat Leppävirralle Vokkolan kartanoon vuonna 1800, ja Tiittala myytiin leskirouva von Bornille. Ruotsin kruunu varusteli 1700-luvun lopulla raja-alueitaan sotaa varten, ja Sulkavallekin perustettiin sotilasvirkataloja. Von Bornit olivat Pommerista Ruotsiin 1700-luvulla muuttanut aatelinen sotilassuku, jonka yksi haara asettui Sulkavalle Tiittalaan. Leskirouva kuoli 1810, ja Tiittala myytiin toiselle aateliselle sotilassuvulle, Baijerista Sulkavan Hyypiölahteen muuttaneille Reihereille. Tilaa hallitsi ensin leskirouva Barbara Reiher (o.s. Grotenfelt) ja sittemmin hänen poikansa Carl-Johan Reiher, joka eläköityi Suomen sodasta majurina vuonna 1812.

Nykyinen päärakennus rakennetaan

Majuri Reiher oli eläkepäivinään toimelias maanviljelijä, joka kunnostautui myös kunnallispolitiikassa. Reiher oli yli 30 vuotta Sulkavan kirkkoväärtinä, ja osallistui mm. Sulkavan nykyisen kirkon rakentamiseen vuonna 1822. Kun käräjätuomari Brochiuksen 1695 rakennuttama edellinen päärakennus paloi vuonna 1835, majuri Reiherin kerrotaan haalineen koolle kirkon rakennuksessa olleet 270 miestä vetämään hirsiä Tiittalan uutta päärakennusta varten.

Tämän vuonna 1836 rakennetun päärakennuksen piirustukset on tehnyt tiettävästi C. L. Engel, ja rakennus on kahdessa kerroksessa, käsittää 14 huonetta ja on kokonaispinta-alaltaan lähes 600 neliömetriä. Päärakennus edustaa puhdaslinjaista etelä-savolaista empiretyyliä, joka hakee yhtymäkohtia Helsingin, Porvoon tai Loviisan empirekaupunginosiin. Päärakennuksen keskellä on lähes 100 neliömetrin juhlasali. Kartanorakennus ympäröivine pihapiireineen on tänä päivänä Museoviraston suojeluksessa valtakunnallisesti merkittävänä rakennuskohteena. Aateliset suvut von Born ja Reiher sekä näyttävä päärakennus ovat tuoneet Tiittalalle aidon kartanon leiman.

Tiittalasta tulee maanviljelyksen airue

Majuri Reiher kuoli vuonna 1846. Kun hänen poikansa kuoli naimattomana Ruotsin armeijan luutnanttina vuonna 1857, Tiittalan kartanon puolikas siirtyi Reiherin tyttären omistukseen. Hänen aviomiehensä lääninlääkäri Peter Lindfors lunasti tilan itselleen vuonna 1860, kun majuri Reiherin leskirouva kuoli. Lindforsien poika eläinlääkäri Carl-Filip Lindfors peri tilan ja isännöi sitä kuolemaansa 1904 saakka. Carl-Filip Lindfors oli innokas kasvi- ja eläintieteilijä. Hän kehitti Tiittalan maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hän julkaisi myös kirjoituksen ’Sulkava sockens fåglar’ ja oli mm. Juvan tuomiokunnan edustajana valtiopäivillä talonpoikaissäädyssä vuonna 1888.

Tiittalan kartanoa isännöi 1800-luvun lopulla Carl Philip Lindfors. Hän oli aktiivinen luonnontieteilijä, maanviljelyksen edelläkävijä ja valtiopäivämies vuonna 1888, talonpoikaissäädyssä. Lindforsin merkittävä 450 täytetyn linnun kokoelma siirrettiin Savonlinnaan jäämistönä vuonna 1904.